Anton Hansen Tammsaare: Tõde ja õigus 4

A low-toned marriage drama

From the side of the author, no bow in front of the readers. No happy end. Again, a completely new story, where only the main actor Indrek Paas is the same as in the previous three parts of Tõde ja õigus. But not even his personality is clearly inherited from the earlier parts. He turns out to be a husband without strong theatrical passions. One could, however, say that he is a loyal husband and family father. In confrontations with his wife he is able to maintain surprisingly calm position and present unexpectedly general views.

The case of wife is quite different. First of all her appearance is only weakly founded referring to the earlier life of Indrek. More or less, she seems to be dropped from the heaven. Also the story does not begin from the origin of the marriage, but there are children from the beginning. After reading the book I have no memories of tender relationship between the husband and the wife. Karin, the wife, is capricious and passionate. She is suspicious and jealous of the relationship between Indrek and Tiina, the maid of the family. At the same time she has off-marital relationshps with young and older men. Money and inherited property are a significant factor determining her attitude to her husband. Without her inherited house the husbsnd would be nothing.

Children seem to be normal children with normal feelings towards both their father and their mother, and even more close to the maid Tiina, who also is completely dedicated to her role. She has warm feelings toward the head od the family, but they never exceed the limits of decency. She speaks of some secret, but never reveals it, in spite of the housewife's stern requests. Whether this secret is connected with the master, as Karin suspects, remains unclear. Tiina's main concern is to remain in the family and not be kicked out.

And what is the outcome of this drama showing glances of colorful society life of 1920's? The low-toned cavalcade of events does not have dramatic turns neither up nor down. The general trend is slightly downd and reaches its culmination at the very end by complete reconciliation after five missed bullets shot by the husband, but then has unexpectedly an Anna Karenina end, the wife tossed to an instant death by a tram, unintended, however by the wife. It necessarily, unavoidedly leaves the reader in front of a big question: Why? - just a caprice of the author? A trick of marketing and riding on the wing of a famous master?

Four stars as all the other three parts.
@Finnish

Alavireinen avioliittodraama

Kirjailijan taholta ei pienintäkään kumarrusta lukijan edessä. Ei onnellista loppua. Jälleen täysin uusi tarina, jossa vain päähenkilö Indrek Paas on sama kuin edellisessä kolmessa teoksen Totuus ja oikeus osassa. Mutta ei edes hänen persoonallisuutensa periydy selvästi aikaisemmista osista. Hän osoittautuu aviomieheksi ilman vahvoja teatraalisia intohimoja. Voidaan kuitenkin sanoa, että hän on uskollinen aviomies ja kunnollinen perheenisä. Yhteenotoissa vaimonsa kanssa hän pystyy säilyttämään yllättävän rauhallisen asenteen ja esittämään asioista yleisiä näkemyksiä.

Vaimon tapaus on erilainen. Ensinnäkin hänen mukaantulonsa on vain heikosti perusteltu viittauksin Indrekin aikaisempaan elämään. Enemmän tai vähemmän, hän tuntuu pudotetun taivaasta. Myöskään tarina ei ala avioliiton alusta, mutta lapsia on mukana alusta alkaen. Kirjan luettuani en muista ainoatakaan hellää kohtausta aviomiehen ja vaimon välillä. Karin, vaimo, on oikullinen ja intohimoinen. Hän on epäluuloinen ja mustasukkainen Indrekin ja Tiinan suhteen. Samalla hänellä on suhteita nuorten ja vanhempien miesten kassa. Raha ja peritty omaisuus ovat merkittävä tekijä hänen asenteessa miestään kohtaan. Ilman hänen mukanaan avioliittoon tuomaa taloa aviomies ei olisi mitään.

Lapset näyttävät olevan normaalit lapset, joilla on normaalit tuntet sekä isän että äidin suhteen, ja vielä lähemmät Tiinaan, joka on myös täysin omistautuu rooliinsa. Hänellä on lämpimiä tunteita perheenpäätä kohtaan, mutta ne eivät koskaan ylitä kunniallisuuden rajoja. Hän puhuu jostakin salaisuudesta, mutta ei koskaan paljastaa sitä, huolimatta emännän tiukoista vaatimuksista ja pyynöistä. Liittyykö tämä salaisuus jotenkin perheenpäähän, kuten Karin epäilee, jää epäselväksi. Tiina tärkein huolenaihe on pysyä perheesä ja välttää potkut.

Ja mikä on tämän ankaran draaman tulos? Draaman, jonka väriläiskiä ovat välähdykset värikkääseen 1920-luvun seurapiirielämään? Matala-sävyinen tapahtumien kavalkadi ei ole dramaattinen suuntaan eikä toiseen. Yleinen suuntaus on hieman alaviistoon ja saavuttaa huippunsa aivan lopussa. Syntyy täydellinen sovinto, mutta vasta viiden aviomiehen pääasiassa ohi ampuman luodin jälkeen. Mutta sovinnosta saadaan nauttia vain hetki, sillä vaimolle kirjailija on varannut yllättäen Anna Karenina kohtalon. Vaimo kuolee silmänräpäyksessä raitiovaunun töytäisemänä, kuitenkin vahingossa, topisin kuin Anna. Tällainen loppu jättää lukijan eteen suuren kysymyksen: Miksi? - Onko sa vain tekijän oikku? Vai harkittu markkinointitemppu, jolla tekijä yrittää ratsastaa kuuluisan mestarin siivellä?

Neljä tähteä kuten kaikki muut kolme osaa.
@Estonian

Madala toonides abielu draama

Küljelt autor ei vööri ees lugejaid. No õnnelik lõpp. Jällegi täiesti uus lugu, kus ainult peamine näitleja on sama Indrek Paas kui eelmisel kolmest osast Tode ja Õiguse. Aga isegi mitte tema isiksus on päritud selge ajaloo osald. Nad osutub abikaasa ilma tugeva teatri kirgi. Võiks siiski öelda, et ta on lojaalne abikaasa ja pere isa. Võistluseisse abikaasaga on ta suutnud säilitada üllatavalt rahulik positsioon ja praegu ootamatult üldised seisukohad.

Naine on täiesti erinev. Esiteks tema välimus on ainult nõrgalt seotud Indreku varasem eluga. Rohkem või vähem, ta näitab olevat langenud taevast. Ei alga algusest ka abielu, kuid on lapsi algusest peale. Pärast raamatu lugemist mul ei ole midagi mälestusi mehe ja naise örna suhetest. Karin, naine on kapriisne ja kirglik. Ta on kahtlane ja armukade suhet Indreku ja Tiina, perekonna neiu peale. Samal ajal on tal perekonnaseisu vastu suheteid noorem ja vanem meestega. Raha ja päritud vara on oluline tegur tema suhtumises abikaasaga. Ilma tema päritud maja abikaasa poleks midagi.

Lastel tundu olevat normaalne laste normaalne tundeid nii oma isa ja emaga ning veelgi lähedamalt neiu Tiinaga, kes on täiesti pühendatud tema oma teenija rollile. Tal on soojad tunded pere peaga, kuid ei tohi ületada piire sündsuse. Ta räägib mõnest salajasest, kuid mitte kunagi paljastab seda, vaatamata koduperenaise ahtrisse taotlusi. Kas see saladus oleks seotud peremehega, nagu Karin kahtlustab, jääb selgusetuks. Tiina peamine mure on jääda peresse ja ei visatatuks välja.

Ja milline on tulemus see draamas, mis näitab pilgud värviline 1920 aastade ühiskonna elus? Madala toonides kavalkaadis ei ole dramaatilisi pöördeid ei üles ega alla. Üldine tendents on veidi allapoole ja kulmineerub lõpus, millel on täielik leppimine pärast viie vastamata täppe tulistuse pärast. Aga siis ootamatult Anna Karenina moodi lõpuks naise viskab surmani trammi, aga naise poolt tahtmatult. See tingimata jätab lugeja suur küsimuse ette: miks? - Just autori kapriis? Trikk turunduse ja ratsutamine kuulusa kapteni tiival?

Neli tähti kui kõik teised kolmest osast.